Työuupumuksen kehittyminen on prosessi, jossa vähitellen psyykkiset voimavarat vähenevät. Työuupumus voi olla prosessin lopputila, missä voimavaroja ei enää ole ja oma hyvinvointi ei salli enää työn tekemistä. Työuupumusta voidaan myös miettiä työuupumus oireiluna (lievä, keskivaikea) jolloin työhön edelleen kyetään, mutta työnteko vaatii paljon ponnistelua (Stressi ja työuupumus, 2024).Työuupumus (burnout) kehittyy pääosin työstressin seurauksena. Ihminen on ollut pitkään ylivirittyneessä tilassa, mikä voi johtaa negatiivisiin muutoksiin työssä suoriutumisessa ja asenteeseen työtä kohtaan. Sitä kuvataan uupumusasteisena väsymyksenä, kyynisyytenä työtä kohtaan sekä alentuneena ammatillisena itsetuntona. Työn mielenkiinto ja tehokkuus vähenevät. (Sokka et al. 2016, Von Känel et al. 2023, Uusitalo-arola et al. 2022.)  

Burnoutin oirekuvaan kuuluvat myös häiriintynyt palauttamaton uni sekä kognitiivisen toiminnan ja tunne-elämän hallinnan vaikeudet. Pitkittyessään mukaan tulevat erilaiset keholliset stressin oireet. Monen tutkimuksen mukaan burnoutissa voi olla jossain kohtaa päällekkäisyyttä masennuksen ja psyykkisen huonon olon kanssa. Burnout ja masennus eivät siis ole yhtenäinen konsepti, vaan pitkälle tai tarpeeksi vakavaksi edetessään burnoutin mukana ilmenee masennusta tai masennuksen kaltaista oireilua. Kehollisesti masennus ja uupumus voivat näyttäytyä samalla tavalla, keho ei niitä välttämättä pysty toisistaan erottamaan. Burnout on myös useissa tutkimuksissa yhdistetty ahdistukseen ja lisääntyneeseen riskiin verisuonitautien osalta (Känel ja muut, 2023). Työuupumus voi pahentaa olemassa olevia sairauksia tai johtaa uuteen sairastumiseen. (Sokka et al. 2016, Von Känel et al. 2023. Uusitalo-arola et al. 2022. Ahola et al, 2005. Tuunainen et al, 2011.)

Tavoitteiden saavuttamisen eteen tehty työ ilman edellytyksiä niiden tekemiseen johtaa kokonaisvaltaiseen väsymykseen. Kyynistyessä oman työn merkitys katoaa ja sitä ei enää koeta mielekkääksi. Työhön väsymisessä kyynisyydestä tulee puolustuskeino ilman valinnan vaihtoehtoa. Työuupumuksen alkaessa ja sen edetessä tunteet siitä, että työtään pystyy tekemään ja asioita saa aikaiseksi vähenevät, ammatillinen itsetunto laskee. Omaa tekemistä verrataan muiden tekemään työhön. Ihminen kokee huonommuuden tunteita sekä pelkoa omasta työssä suoriutumisestaan. Uupumusasteinen väsymys ei hellitä päivittäisellä levolla, eikä lomalla saa välttämättä kerättyä voimavaroja takaisin. (Työuupumus, 2024.)

Haitallinen kuormitus kehossa on hälytystila, se muodostuu työn henkisen puolen paineesta ja väsymyksestä. Negatiivinen stressi tuottaa negatiivisia tunneskaaloja, kuluttaa voimvaroja ja aiheuttaa väsymystä. Negatiiviset tunteet liittyvät jännitykseen, huoleen, ärtymykseen, ahdistukseen ja pelkoon. Myönteiset ajatukset ja tunteet jäävät helposti negatiivisten tunteiden alle. (Työuupumus, 2024. Mattila, 2022.) 

Stressi työuupumuksessa

Stressi on kokemuksena jokaisella yksilöllinen, se on sekä psykologinen, että fyysinen. Taustalla voi olla äkillinen traumaattinen tapahtuma tai käsittelemätön menneisyydessä tapahtunut trauma. Stressiä voi aiheuttaa jatkuva kiire, sopimaton työ, työttömyys, melu, vastuu, perheongelmat tai äkilliset elämänmuutokset. Stressin ja kuormituksen jatkuessa pitkään, väsymys alkaa kerääntymään ja  keskittymiskyky vaikeutuu sekä ajatuksen juoksu hankaloituu. Asiat eivät pysy mielessä, päätöksenteko on vaikeaa, töiden aloittaminen ja niiden eteneminen hidastuu. Ihminen voi muuttua kireäksi, jännittyneeksi, pinna lyhenee, ilmenee unihäiriöitä, terveyttä ja harrastuksia laiminlyödään, päihteiden käyttö voi lisääntyä, mielialan muutoksia tulee runsaasti ja yleisesti motivaatiota minkään tekemiseen ei löydy. Stressin myötä voi tulla päänsärkyjä, silmäsärkyjä, vatsan, rinnan tai muun kehon kipuja, huimausta, vatsaoireita, tihentynyttä virtsaamistarvetta, flunssa kierrettä ja aistien yliherkkyyttä. Lihasjännitys muuttuu pikku hiljaa jatkuvaksi olotilaksi, mikä myös omalta osaltaan alkaa tuottamaan kipuja. (Työuupumus, 2024. Mattila, 2022.)

Työelämässä stressin ja kuormittuneisuuden syitä voivat olla työn hallinnan puute, vaatimukset mitkä ovat itselle liikaa, tuen puute, kiusaaminen, epäoikeudenmukaisuus, epäreilu kohtelu, arvostuksen puute, työnjaon epämääräisyys tai syyllisyys töistä, mitä ei ole tehty. Lisäksi työyhteisön/henkilöstön tai organisaation muutokset, sekä työyhteisön ristiriidat voivat olla osasyy. Ihminen kokee, että omat voimavarat eivät riitä työstä selviämiseen. Yksilölliset tekijät ja yksityiselämän kriisit vaikuttavat osaltaan riskiin sairastua työuupumukseen. Kuormitus ilmenee mm. siten, että työstä ei pysty irrottautumaan vapaa-ajalla. Muu elämä jää vapaa-ajalla pois, henkilö ei palaudu ja on tyytymätön omaan elämäänsä. (Työuupumus, 2024. Stressi ja työuupumus, 2024. Mattila, 2022.)  

Stressi johtaa hermoston ylivireyteen ja keho on hälytystilassa. Pitkään jatkuessaan voi sympaattinen hermosto jäädä yliaktiiviseksi. Stressihormonin eritys on jatkuvaa, verenpaine on koholla, sykevälivaihtelu muuttuu, keho on jännittynyt ja hengitys on pinnallista. Palautuminen vapaa-ajalla on haastava, jos työasiat pyörivät jatkuvasti mielessä. Ihmisen kuormitustasot ovat jatkuvasti korkealla. Unihäiriöt työuupumuksen aikana usein linkittyvät juurikin tähän hermoston ylivireyteen ja kykenemättömyyteen rentoutua vapaa-ajalla ja illalla nukkumaan mentäessä. 

Autonominen hermosto ja HPA akseli sekä kehon muut järjestelmät vastaavat kehon toiminnasta akuutissa stressissä. Autonominen hermosto aktivoituu saman tien, mikä johtaa mm. sydämen sykkeen ja verenpaineen nousuun. Tämä reaktio tapahtuu sekunneissa. HPA akselin reagointi on hitaampaa, se vapauttaa mm. kortisolia ja erilaisia hormoneja vaimentaen immuuni- ja tulehdusjärjestelmän reagointia. Sympaattinen hermosto ja parasympaattinen hermosto toimivat säätelijöinä ja saumattomasti yhdessä. Palautuminen on normaalia stressaavista ajanjaksoista. Krooninen stressi vaikuttaa juurikin tähän saumattomaan yhteistyöhön aiheuttaen yli- ja ali aktivaatiota hermoston toiminnassa. Kuorma hermoston ja kehon stressinsäätelyjärjestelmälle voi tulla jo lapsuudesta. Tällöin burnout ei välttämättä täysin liity pelkästään vain työnkuorman tuomille muutoksille, vaan keho ei muun alla olevan kuorman vuoksi kykene normaalilla tavalla reagoimaan jatkuvan stressin tuomalle paineelle. (Kanthak et al. 2018.Dahlman et al, 2021.)

Psykofyysinen fysioterapia osana työuupumuksesta toipumista

Psykofyysisen fysioterapian keinoista eli kehon ja mielen vuorovaikutuksesta ja sen kanssa toimimisesta on tehty useita tutkimuksia. Yhden tutkimuksen mukaan BBAT (basic body awareness) on ollut yhdessä kognitiivisen käyttäytymisterapian kanssa toimiva yhdistelmä stressin ja uupumuksen hoitoon. Kehon ja mielen yhteisellä harjoittelulla päästiin parantuneeseen unen laatuun, tietoisuus omasta kehosta kasvoi, suhtautuminen kehoon oli myönteisempää ja fyysiset selviytymiskeinot stressistä olivat parempia. Aktiiviset selviytymiskeinot (fyysinen aktiivisuus, ulkoileminen ja hengitysharjoitteet) auttoivat ehkäisemään ja hallitsemaan stressiä. Läsnäolo omaan kehoon lisääntyi ja “oman pään sisällä eläminen” väheni eli murehtiminen ja asioiden vatvominen oli vähentynyt. Ihmisillä oli parempi kyky kommunikoida ja ehkäistä konflikteja, mikä säästi energiaa, lisäsi mahdollisuuksia palautua ja vähensi stressiä sekä lisäsi turvallisuuden tunnetta. Rajojen asettaminen itselle ja muille, aktiivinen valintojen tekeminen sekä vastuun ottaminen myötävaikutti tasapainon löytämiseen velvollisuuksien ja palautumisen välille. (Breitve et al, 2010. Zhu et al, 202. Köpsen et al. 2020.) 

Toisen tutkimuksen mukaan mielen ja kehon yhteinen harjoittelu laski henkistä uupumusta 37%, kyynisyys väheni 33% ja koettu stressi väheni 45%. Tutkimuksen mukaan keho-mieli harjoittelu on tehokas keino vähentää burnoutin oireita ja koettua stressiä. Lisäksi lihasten rentouttaminen laski sekä stressin oireita että burnoutin oireita. Aerobisella liikunnalla voi olla myös positiivinen vaikutus burnoutin oireiden helpottamiseen. Joogalla ja tai chillä oli positiivinen vaikutus burnout oireisiin. “ Keho-mielen (mind-body) harjoittelulla kiinnitettiin huomiota jatkuvaan liikkeeseen, hengitykseen ja mieleen, luoden tietoisuutta sivuuttaa ikävät asiat (Zhu et al, 2021)”. Täten stressin ja uupumuksen oireet vähenivät. (Breitve et al, 2010. Zhu et al, 2021.) 

Työuupumuksesta kuntoutumisessa ihminen tarvitsee paljon unta, jotta toipuminen voi alkaa. Unta usein häiritsee hermoston ylivirittyneisyys tai vastaavasti alivirittyneisyys ja tällöin unen saaminen tai unessa pysyminen vaikeutuu. Kehollisten harjoitteiden avulla hermoston palauttaminen “rauhalliseen tilaan” voi auttaa huomattavan paljon unen laadun palauttamisessa. Kehollisten harjoitteiden avulla myös opetellaan päästämään irti stressireaktiosta sekä koti- että työoloissa. Keholliset harjoitteet mahdollistavat läsnäolon, niiden avulla pystymme kuuntelemaan kehon viestejä ja ymmärtämään milloin on aika levätä ja milloin on aika säädellä hermostoa tai tehdä jotain aktiivista. Palautumisen tie alkaa oman kuormitustason ja vireystilojen ymmärtämisestä sekä tasapainon etsimisestä. Työssä mikro taukojen pitäminen erinäisin keinoin, työpäivän jälkeen työstä irrottautuminen ja rentoutuminen sekä työn jännitteiden purkaminen auttavat purkamaan kuormitusta. Aktiivista palautumista edistetään tekemällä niitä asioita vapaa-ajalla mistä nauttii ja missä on valinnan vaihtoehto tekeekö vai eikö tee sekä saa kokemuksen pysyvyydestä. Tärkeää stressin hallinnan ja työuupumuksen hoidon osalta on myös tunnistaa, ymmärtää ja hoitaa fyysisen ja psyykkisen stressin oireita, muuttamalla omaa käytöstä ja sen käytöksen säilyttäminen. (Köpsen et al. 2020. Zhu et al. 2021.Breitve et al. 2010.)

Kehollisia harjoitteita psykofyysisessä fysioterapiassa ovat esimerkiksi alustasuhde, kehon kuuntelu liikkeessä tai huomion vieminen liikkeeseen, kosketus, kehon kuuntelu ja sen vireystilojen ymmärtäminen. Lisäksi käytämme hengitystä, tietoista läsnäoloa ja erilaisia kehon jännityksen purkukeinoja. 

Oman käytöksen muuttamiseen ja kehon kuuntelun opetteluun menee aikaa. Alkuun se on haparoivaa, muistat silloin tällöin harjoitteita ja ajatuskulkujen muutoksia, jotka voivat auttaa ja teetkin niitä. Sinulla voi tulla kausia kun tuntuu, että mikään ei onnistu ja palaat takaisin vanhaan toimintamallin, jolloin oireilu nostaa taas päätään. Jossain kohtaa muistat tai sinua muistutetaan taas kehon kuuntelusta ja kehossa läsnä olemisesta, omien rajojen asettamisesta ja itsensä ymmärtämisestä ja kuulluksi tulemista, siitä alkaa taas matkasi uudestaan. Tärkeää on se, että et turhaudu ja luovuta. Itse olen kehoni kanssa käynyt matkaa jo usean vuoden ja edelleen jään itselleni kiinni siitä, että nyt ei mennyt kuten piti. Ole siis ymmärtäväinen, anna itsellesi tilaa ja aikaa hengittää, löytää keinot mitkä tulevat automaattisesti, kun niitä on tarpeeksi harjoittelut. Aloita omaan kehoosi tutustuminen ja omien rajojesi asettaminen minun avustuksella. Voit laittaa minulle sähköpostia tai soittaa, voimme varata 15 min (ilmaisen) puhelinkeskustelun ja katsoa mitä mieltä olet. Jos koet, että nyt on aika aloittaa itsesi kanssa työskentely voimme varata sinulle ajan ja aloittaa matkan teon yhdessä, täysin sinun ehdoilla ja aikataululla. Kertoja voi olla 1/kk tai 6/kk, mikä ikinä sinulle sopiikin. Ole yhteydessä, keskustellaan ja katsotaan onko tämä sinulle oikea aika ja hetki aloittaa psykofyysinen fysioterapia tai halutessasi mene ajanvaraukseen ja varaa itsellesi ensimmäinen aikasi. Terveisin, Emma 

Voit lukea lisää autonomisen hermoston toiminnasta täältä  ja unesta täältä. 

P.s. Maaliskuun lopulla alkaa etäryhmä tämän teeman kanssa. Voit katsoa lisätietoa täältä 

Lähteet:

Ahola et al. 2005. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0165032705001606  
Breitve et al. 2010. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/20183859/
Dahlman et al. 2021. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/B978012819973200006X 
Kanthak et al. 2018. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC5788013/ 
Köpsen et al. 2020. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC7041602/ 
Mattila, 2022.https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00976
Sokka et al. 2016. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0301051116300473
Stressi ja työuupumus. https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/stressi-ja-tyouupumus
Tuunainen et al. 2011. https://www.duodecimlehti.fi/duo99559
Työuupumus, 2024. https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/tietoa-mielenterveyden-vahvistamisesta/tyoelamanmielenterveys/tyopaikan-kriisit-ja-muutokset2/tyouupumus/   
Uusitalo-arola et al. 2022. Työuupumus (burnout). https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00681#s2
Von Känel et al. 2023.  https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0301051123002077?via%3Dihu    
Zhu et al. 2021. https://www.sciencedirect.com/org/science/article/pii/S1462373021000328