Autonomisen hermoston toiminta Porgesin teorian mukaan, kuinka se vaikuttaa tunteisiin, kehon toimintaan ja kokemukseen. Teksti perustuu Stanley Rosenbergin kirjaan `Vagushermon parantava voima` sekä oman ammatin kautta tuomaan tietoon. Näitä ei ole eritelty tekstissä toisistaan.

Autonominen hermosto valvoo ja säätelee sisäelinten toimintaa. Valvonnan kohteena ovat mm. sydän, keuhkot, maksa, sappirakko, vatsa, suolisto, munuaiset ja sisäelimet. Hermosto auttaa elimistöä reagoimaan suhteessa muuttuvaan ympäristöön ja tilanteisiin ja täten tasapainottaa kehon tilaa, ylläpitäen homeostaasia. Häiriöt sisäelimissä, voivat johtaa häiriöihin autonomisessa hermostossa.

Autonominen hermosto koostuu aivoista, aivorungosta, aivohermoista, selkäytimestä, selkäydinhermoista ja enteerisestä hermostosta. Vagushermo lähtee aivorungosta ja kulkee rintakehän kautta vatsaan. Se hermottaa sisäelimiä sekä kurkun lihaksia. Sympaattinen hermorunko kulkee t1 nikamasta L2 nikamaan.

Autonomisen hermoston toiminnan häiriöistä johtuvat ongelmat, koottu lista(tarkemmin kirjassa, stanley Rosenberg):

“Ainakin osittain ongelmat johtuvat dorsaalis-vagaalisesta aktiviteetista tai selkäytimen sympaattisen hermorungon aktivoitumisesta.”

Krooniset jännitystilat
Kovat kireät lihakset (esim niska ja hartiat)
Migreeni
Selkäkipu
Hampaiden yhteen pureminen ja narskuttelu
Kylmät kädet ja jalat, perusteeton hikoilu
Kireys ponnistelun jälkeen
Niveltulehdukset
Hermostuneisuus, pyörrytys, huimaus
Palan tunne kurkussa

Emotionaaliset ongelmat:
Ärtyneisyys, kiukku, alakuloisuus ja toivottomuuden tunteet
Energian puute, itkuisuus ja yleinen ahdistuneisuus
Raskas olo
Pitkät masennusjaksot
Pelokkuus, painajaiset, levottomuus ja univaikeudet
Keskittymisvaikeudet, unohtelu, uneksiminen ja haaveilu

Sydän – ja keuhko- ongelmat:
Rintakivut, astma, hyperventilointi
Hengenahdistus
Epäsäännöllinen syke, korkea verenpaine

Sisäelinten toimintahäiriöt:
Ruoansulatusongelmat, ummetus, paksusuolen ärtyneisyys
Ripuli, ylävatsaongelmat, liikahappoisuus, närästys
Ruokahaluttomuus, liiallinen syöminen

Immuunijärjestelmän ongelmat:
Usein toistuvat influenssa
Pienet infektiot
Allergiat

Käyttäytymisen ongelmat:
Toistuvat tapaturmat ja vammat
Lisääntyvä juominen tai tupakointi
(autismi, ADHD – autonomisen hermoston toiminta voi korostaa)

Ihmissuhteet:
Lisääntynyt tai perusteeton epäluottamus
Sopimukseen pääsemisen vaikeudet
Seksuaalinen haluttomuus

Mielenterveysongelmat:
Liiallinen huolestuneisuus
Keskittymisvaikeudet
Muistivaikeudet
Päätösten tekemisen vaikeudet

Muut:
Liialliset kuukautiskivut
Iho-ongelmat

Porgesin teorian mukaan autonominen hermosto voidaan jakaa viiteen eri tilaa, 3 varsinaista, minkä lisäksi on kaksi hybriditilaa. Ensimmäisenä on vagushermon ventraalinen hermorata, mihin kuuluvat aivohermo x eli vagushermo ja sen lisäksi tähän vaikuttavat 4 muuta aivohermoa, tila on sosiaalisen liittymisen tila. Tämän lisäksi on sympaattinen hermorata ja vagushermon dorsaalinen haara. Näiden lisäksi on kaksi hybriditilaa, toinen tukee ystävämielistä kilpailua “toimeen ryhtymistä ilman pelkoa”, missä mukana on sympaattinen hermorunko ja vaguksen ventraalinen haara. Toinen on tila mikä tukee intiimiyden ja intiimin käytöksen tunteita “ lamaantuminen ilman pelkoa”, missä mukana on vaguksen dorsaalinen ja ventraalinen haara (sallii turvallisuuden tunteen toisen ihmisen kanssa paikallaan ollessa).

Vagushermon ventraalinen haara – sosiaalisen liittymisen tila

Aivorungosta lähtevien viiden aivohermon (V,VII,IX,X – vagushermon ventraalinen haara, XI) tulee toimia riittävästi, jotta sosiaalisen tilan saavuttaminen on mahdollista, tällöin ihminen tuntee olonsa turvalliseksi, keho toimii hyvin ja on terve. Rauhoittuminen ja kommunikointi on mahdollista sekä tunteet kuten rakkauden ja ystävyyden tunteet ovat mahdollisia. Tila mahdollistaa siteiden luonnin toisiin ja ystävyyden syntymisen, huolehdimme toisistamme, työskentelemme yhdessä, urheilemme ja teemme asioita yhdessä luomalla perustavanlaatuisia hyviä kokemuksia ja suhteita. Nämä positiiviset kokemukset auttavat myös autonomisen hermoston säätelyssä. Liian vähäinen positiivinen kokemus sosiaalisesta liittymisestä taas voi johtaa stressaantumiseen, epäsosiaalisuuteen tai masennuksen tunteisiin.

Kun olemme sosiaalisen liittymisen tilassa ympäristössä tai kehossa ei ole uhan tai vaaran tunnetta, verenpaine, verensokeri ja kehon lämpötila ovat normaalit sekä lihakset ovat sopivan elastiset. Voimme olla liikkumattomia ilman, että läsnä on pelkoa tai masennuksen tunteita.

Sosiaalisen liittymisen tila edistää lepoa ja palautumista, sen vaikutus on rauhoittava ja tyynnyttävä. Tunteet mitä ventraalisen haaran aktivaatiossa on, on positiivisia, kuten iloa, tyytyväisyyttä ja rakkautta. Ystävien ja rakkaiden kanssa on helppo ja rauhallista olla, tuemme ja jaamme asioita heidän kanssaan.

Kun ventraalinen haara on aktiivinen ja hermosto toimii normaalisti meillä on tunne, että meidän ei tarvitse tehdä mitään tai muuttaa mitään, voimme olla rentoutuneita, energisiä ja eloisia, ilman pelkoa siitä että yli-innostumme asioista tai uuvumme. Olemme luovia, positiivisia, tuotteliaita ja onnellisia.

Ollessamme fyysisesti terveitä ja ympäristö on turvallinen vailla huolia ja uhkia, olemme yleensä sosiaalisen liittymisen tilassa ja täten myös aiemmin ilmi tulleet käytösmallit ovat mukana omassa käytöksessä sekä muiden. Tilassa on helppo unelmoida, nauttia auringonlaskusta ja esimerkiksi joogata ja keskittyä täysin oman kehon tuomiin tuntemuksiin.

Negatiiviset fyysiset ja emotionaaliset oireet usein tulevat siitä, kun olemme joko sympaattisen hermoradan tai vaguksen dorsaalisen haaran toiminnassa. Autonomisen hermoston tulkitessa tilannetta turvattomaksi, vaaralliseksi tai uhaksi, joko uhan tullessa sisältä tai ulkoa autonomisen hermoston reaktio muuttuu ventraalisesta haarasta yhtä alemmaksi sympaattisen hermorungon tasolle. Mikäli tilanne on sellainen missä taistelu tai pako reaktio ei hyödytä,  siirrymme vielä alemmaksi vaguksen dorsaalisen haaran toimintaan sulkeutumiseen, vetäytymiseen, dissosiaatioon tai alasajotilanteeseen.

Sympaattinen hermorata

Sympaattinen hermorata tunnetaan myös taistele tai pakene tilana. Verenpaine ja syke nousee, jotta veri pystyy virtaamaan koviin ja kireisiin lihaksiin, keho pystyy liikkumaan nopeammin, jolloin keho on valmiina toimintaan. Ilmatiehyiden laajetessa keuhkoihin, vereen ja soluihin virtaavan hapen määrä lisääntyy, hengitys on tehokkaampaa. Tämä auttaa eliminoimaan lihassolujen aineenvaihdunnasta muodostuvia kuona-aineita. Hermorata aktivoituu, kun selviytyminen on tilanteessa uhattuna, on tilanne sisäsyntyinen tai ulkoa tuleva uhka. Tilanteessa on mukana pelon ja vihan tunteet.

Tilanteen selvittämiseksi mukana on monia eri käytösmalleja kuten fyysinen väkivalta, sanallinen aggressiivisuus, kuten sarkasmi ja henkinen väkivalta, passiivinen aggressiiviisuus ja sattumanvarainen aggressiivisuus vieraita ihmisiä kohtaan. Paetessa vaihtoehtoja ovat juokseminen, välttely (ihmiset, tilanteet ja paikat), sosiaalisista tilanteista vetäytyminen, vetäytymällä yksinäisiin aktiviteetteihin esimerkkisi ahdistuksen tai paniikkikohtauksen johdattamana.

Sympaattisen hermoradan näkökulmasta stressi on fysiologinen tila, mikä aktivoituu juurikin aiemmin mainitun hermorungon aktivaatiosta ja johtaa taistele tai pakene reaktioon ulkoisen tai sisäisen tilan johdattamana. Vaaran mennessä ohi ja hermoston ollessa joustava pitäisi tilasta päästä suht nopeasti sosiaalisen liittymisen tilaan eli ventraalisen vaguksen aktivaatioon. Mikäli tätä ei tapahdu on mahdollista, että sympaattisen hermorungon aktivaatio on kroonista, mikä on terveydelle haitallista. Autonomisen hermoston joustavuutta pystyy mittaamaan ulos- ja sisäänhengityksellä. Uloshengityksen aikana syke hieman hidastuu ja sisäänhengityksen aikana se hieman kiihtyy, mikäli näin tapahtuu yleensä autonomisen hermoston toiminta on normaalia.

Rosenberg kirjoittaa kirjassaan uudesta stressikäsityksestä, missä monet eivät ole stressaantuneita eli sympaattisen hermorungon aktivaatiossa vaan vaguksen dorsaalisen hermoradan aktivaatiossa (alasajossa tai vetäytymisessä) ja emotionaalisesti masentuneessa tilassa. Taustalla voi olla trauma, jota ei välttämättä olla saatu tietoiseen mieleen tai sen oletetaan jo oltu käsitelty pois.

Vagushermon dorsaalinen haara

Dorsaalinen haara aktivoituu, kun ei kannata taistella tai juosta pakoon, tavoitteena on resurssien säästäminen ja lamaantuminen, kohdatessa tilanteen tai tunteen mikä tuottaa ajatuksen musertavasta voimasta tai vääjäämättömästä tuhosta. Tällöin tunneskaala on avuttomuus, toivottomuus ja apatia, tarve on vetäytyä ja sulkeutua. Kehon lihastonus on veltto, verenpaine ja sydämen syke on matala sekä hengitys hidastuu ja hengitysvolyymi pienenee. Äärimmäisessä tilanteessa mukana voi olla tajunnan menetys tai shokki, yhtäkkinen romahdus tai sulkeutuminen, mikä auttaa selviytymään tilanteesta. Mikäli dorsaalinen haara pääsee krooniseen tilaan, tällöin olemassa olevaa vaaraa ei enää ole, mutta se vie meiltä elämänilon ja selkeyden, olo on masentunut, mielenkiinto asioihin on menetetty, mukana on ruokahalun muutokset ja ruoansulatuksen ongelmat. Ihmisellä on vain vähän energia, olemme passiivisia, sisäänpäin kääntyneitä, apaattisia, avuttomia ja epäsosiaalisia. Mukana voi olla suru, huoli, tyhjyys, toivottomuus, arvottomuus, ärtyisyys, häpeä tai levottomuus. Ihmisellä voi olla vaikeuksia keskittyä, tehdä päätöksiä tai muistaa asioita, voi olla uneliaisuutta kipuja ja särkyjä.

Dorsaalisen tilan oireita/muutoksia ovat lisäksi seuraavat:
– Negatiiviset fyysiset ja emotionaaliset oireet
– lihasten ja sidekudosten tonuksen menetys, ne pehmenevät a veltostuvat ja keho tuntuu raskaalta
– Liikkumisessa mukana on valtavat ponnistuksen tunteet
– Olo on avuton, apaattinen ja toivoton
– Veri vetäytyy ääreisosista kohti keskustaa, ylläpitämään peruselintoimintoja, jolloin myös ääreisosat tuntuvat kylmiltä
– POTS?
– kipuja mitkä siirtyvät eri puolille kehoa, mahdollinen fibromyalgia oireilu
– voi aiheuttaa hikoilua tai pahoinvointia
– Verenkierto otsalohkoon vähenee
– Mahdollinen dissosiaatio – vetäytyminen kehon tietoisuudesta
– Trauma mistä ei ole muistikuvaa, tällöin aivot eivät kykene luomaan sanallista eikä visuaalista kertomusta tapahtumasta

Sympaattisen hermoradan ja vaguksen dorsaalisen hermon aktivaatiosta pyritään joko automaattisesti tai harjoitteiden kautta sosiaalisen liittymisen/ventraalisen vaguksen tilaan. Tällöin palautuminen ja kehon toiminta on optimaalista. Joustava autonominen hermosto, mikä osaa säädellä itseään ympäristön ja oman elimistömme muutosten seurauksena on täysin seurasta siihen kuinka voimme emotionaalisesti, fyysisesti ja kuinka näemme itsemme ja maailman. Autonomisen hermoston ollessa toimintahäiriössä kroonisesti tai hetkellisesti ilman, että se osaa itse palautua tulee ongelmia terveyden, ihmissuhteiden ja emotionaalisten tilojen kanssa. Psykofyysisen fysioterapian tavoitteena on palauttaa hermostoa takaisin sen normaalin toiminnan tilaan erilaisten harjoitteiden muodossa ja täten saada keho ja mieli voimaan paremmin. Avaan joulukuussa 2024 ajavarauksen etäpalveluihin, tarjoan etänä palautumiseen liittyvää psykofyysistä fysioterapiaa. Käymme laajasti etävastaanotolla läpi asioita mitkä on sinulle juuri tarpeen, alkuhaastattelun perusteella räätlöidään inulle sopiva fysioterapia. Olet tervetullut varaamaan sähköpostitse jo ennakkoaikoja joulukuulle tai alkuvuodelle 2025, kalenteri on jo suunnitteilla.